On tiistai ja kello kuuden kupeessa illalla. Ehdin kuuden Anna-Liisan perilläolopäivän aikana näyttää hänelle kaikki merkittävimmät nähtävyydet ja aurinkoakin hän ehti saada sekä hyvin istuvia, vaatturi-Miken tekemiä vaatteita. Veimme hänet tänä aamuna Bankokin uudelle, mielestäni maailman toimivimmalle, Suvarnabhumin lentokentälle.
Tapasin siellä myös, vain viikon ajan täällä viettäneet kollegani Jutta Urpilaisen miehensä Juhan kera sekä saman puolueen Mia-Petra Kumpula-Natrin perheensä kanssa. Loma oli ollut heilläkin onnistunut, mutta auttamattoman lyhyt. Kerroin heille kuunnelleeni eilen täällä talossa aina auki olevasta TV:stä Ylen radio-ykkösen lähetyksen, jossa heidän kanssasisarensa, eduskunnasta pudonnut Susanna Rahkonen sekä SDP:n käsittääkseni varapuheenjohtaja, punapää Pia Viitanen pohtivat puolueensa tulevaisuutta. Kannustin Juttaa ryhtymään puheenjohtajaehdokkaaksi. Nyt kun Heinäluoman haastajaksi on ilmoittautunut vasta yksi, ns. älymystöön laskettava Tuomioja, kysyinkin Jutalta, onko hän koskaan kuullut, että missään maassa, minkään puolueen puheenjohtajana olisi menestynyt älykkö. He ovat yleensä enemmän tutkijatyyppejä kammioissaan. Puheenjohtajalla täytyy olla särmää ja karismaa. Katsotaan, onko toisen polven kokkolalaisella uskallusta panna itsensä peliin. Jutan isä Kari oli ennen tyärtään kansanedustajana.
Saatoimme Anna-Liisan turvatarkastuksen portille. Hän lähetti jo autossa matkalla kotiin tekstarin jossa pyysi vielä välittämään kiitokset majoittajalleen Votelle ja kertomaan kuinka paljon hän tykästyi uuteen ystäväänsä. Heillä oli tuntien mittaisia keskusteluja kirjallisuudesta, elämästä ym. Anna-Liisa on ennen rehtorivakanssejaan opettanut historiaa ja Vote taas vähemmän kouluja käyneenä lukenut koko elämänsä kirjoja, koska tienasi leipänsä kymmenet vuodet pitämällä antikvariaatteja Oulussa, Tampereella, Kokkolassa ja Porissa. Voten yritys “Keskustan antikvariaatti” toimii täysillä edelleen Oulussa hänen tyttärensä Mallun ja veljenpoikansa Jukan hoitamana. Osoite on Onnelasta (entinen Femila-talo) seuraava ovi Heinäpäähän päin.
Täällä Thaimaassa lähes kaikki energia tuotetaan kallilla tuontiöljyllä. Miksi ? Vasta tänään kentälle ajellessamme ymmärsin ihmetellä miksi tällaisessa maassa, jossa aurinko paistaa 12 tuntia vuorokaudessa 330 päivänä vuodessa ei käytetä aurinkoenergiaa. Tänään, aikaisin aamulla oli minuutin mittainen sadekuuro, ensimmäinen kuulemma kolmeen kuukauteen. Olen todellinen insinööritaidon mämmikoura mutta en ainakaan toistaiseksi alyä miksi sellainen energia jota jopa Suomessakin voidaan vähäisessä auringonpaisteessa hyödyntää, ei toimisi täällä. En ole ainakaan nähnyt ainoatakaan aurinkopaneelia, en pientä, en isoa. Kertokaa viisaammat, onko näin voimakas auringon kilo liikaa paneeleille vai eikö kukaan ole huomannut tuoda ajatusta tänne. Päätin ostaa ensi kerralla mukaani pienen. laukkuun mahtuvan paneelin ja kokeilla, josko eläkemökin ilmastointi voisi toimia sillä.
Yöllä päätimme rakentaa eläkemökkiin toisen kerroksen. Mökki on tasakattoinen. Kattoa kiertävät tanakat teräspalkit. Niiden päällä on betonipilarit, joiden päällä 5 cm:n betonikakku ja vielä laatoitus päällimmäisenä. Se kestää mitä vain. Siis kerros lisää. Rakennuslupaa ei tarvita. Katon mitta on 6×8 metriä. Mökin leveys siis kahdeksan ja syvyys kuusi. Toiseen kerrokseen rakennetaan portaat mökin päädystä ulkopuolelta. Näin vältymme tekemästä reikää kattoon. Katon etuosaan tulee koko leveydeltä kaksi metriä syvä, uima-altaan suuntaan avautuva terassi, jonka eteen kevyt kaide. Takaosaan kaksi 4×4 metrin kokoista huonetta vierekkäin. Takaseinä, sivuseinät ja puoleenväliin, kuten alakerrassakin oleva väliseinä tehdään tiilistä. Koko 8m levyinen kakkoskerroksen kahdesta huoneesta terassille avautuva seinä tehdään lasisista liukuovista. Katto hiukan taaksepäin kaltevasti viettäväksi ja huonekorkeus kaltevan katon mukaisesti. Tiiliä yläkertaan menee 1400 kpl, 8 bahtia, eli 16 senttiä kpl. Koko yläkerta molempiin huoneisiin tulevine ilmastointilaitteineen tulee töineen maksamaan noin 4000 euroa. Ei hirvittävä hinta mökin kakkoskerroksesta. Yläkertaan ei tarvitse vetää vesi-, eikä viemäriputkia, koska alhaalla on WC, suihku ja suomalainen sauna. Kakkoseen vedetään vain sähköt. Näin mökkelön yläkertaan tulee 16 neliön terassi ja kaksi kappaletta 4×4, eli 16 neliön huonetta. Ajatelkaapa, että kumpainenkin niistä on suurempi, kuin Helsingin Malminkadun vuokrattu työyksiöni (15,6 neliötä) ja sinnekin erään sisustuslehden mukaan mahtuu kaikki. Otsikko oli: “Oululainen sisustusihme Helsingissä”. Kuinka 15 neliön yksiöön. josta kolme neliötä vie eteinen ja vessa, mahtuu kaikki: olohuone, makuuhuone, ruokailuhuone, keittiö, TV:n katselutila, aasialainen nurkkaus sekä pukeutumiskulmaus. Niin sinne mahtuu. Siten olen sen suunnitellut. Mitähän kaikkea tänne sis mahtuukaan.
Thaimaassa on nykään hirvittävän paljon venäläisiä turisteja mutta myös sijoittajia, jotka ovat ostaneet suuria hotelleja joissa maanmiehensä asuvat. Epäluuloja venäläisiä kohtaan on täälläkin. Rannassa tuhat tuolipaikkaa omistava ystäväni Pan kahden tosikauniin tyttärensä ja vaimonsa kanssa ei koskaan ota suomalaisilta rahaa kun tullaan rantaan. Pan kantaa pitkin päivää tuolien vieressä oleviin suomalaisten pöytiin ruokaa ja juomaa, mitä kukakin haluaa. Maksetaan lähtiessä. Venäläisillä on kuulemma tapana karata, joten heitä laskutetaan kaikessa reaaliajassa. Rantatuoli 30 bahtia (60 senttiä), olut 50 bahtia (euro) jne. Suomalaiset ovat täälläkin rehdin kansakunnan maineessa. Siinä on hyvä paistatella.
Japanissa lie tällä hetkellä joku lomakausi. Heitä on täällä “miljoonia”. Täällähän ei tunneta mitään työaikalakeja, joten kaikki kaupat ja muutkin yritykset toimivat lähes ympäri vuorokauden ja ympäri vuoden. Olipa Joulu tai Juhannus, ja yrittäjät itse töissä lähes koko ajan. Käsittääkseni teollistuneen maailman lyhimmät lomat ovat juuri Japanissa. Heillä on aikaa lomailla täällä kolme vuorokautta, jona aikana he ottavat kaiken irti elämästään tauotta. Tuskin nukkuvat kolmen päivän lomastaan täällä sekuntiakaan. Kaikki täytyy kokea siinä ajassa. Eilen krokotiilipuistossa heitä seuratessani sanoitinkin vanhan, tutun lasten virren “Onpa taivaassa tarjona lapsillekin” uuteen uskoon: “Onpa Thaimaassa tarjona japsillekin”. Ja suomalaisille vielä enemmän, ottaen huomioon meidän, alan, kuin alan, vuosilomien pituudet.
Kello on iltaseitsemän ja loikkaan altaan kautta suihkuun. Olen luvannut mennä vaatturilleni sovittamaan viimeistä kertaa ehkäpä eksoottisen oloista frakkiani klo 20. Lämpöä näyttää tuossa altaan viereisessä mittarissa olevan edelleen 33 plussaa vaikka pimeyden verho laskeutui puolisen tuntia sitten. Pimeys laskeutuu tosiaan täällä kuin verho. Sinistä hetkeä ei ole. On vain valkeus ja pimeys.
Päivänjatkoja sääoloiltaan historian kummallisinta tammikuuta viettävään kotimaahan.
Lulu (kuten he täällä minua kutsuvat). Thaimaalaisen suusta ei tule millään yy-kirjainta, vaikka olen yrittänyt opettaa. Myös muutamat englannin sanat esim. kitchen, eivät onnistu millään. Niinpä keittiö taikkuenglanniksi on kisten ja ranta eli beach on biis.