Kiitän nöyrästi Lions Club Oulu Terwaa että saan tänä Vappuna olla puhujana täysin epäpoliittisessa, vahvasti kotiseutuperinnettä tihkuvassa tilaisuudessa. On erityinen ilo ja kunnia saada puhua yhden oululaisuuden symbolin, Tervaleijonan maamerkin, Merikoskenkatu 1:n katolta tutun valomainoksen uuden tulemisen merkeissä.
Tervaleijona on ehostettu mainoksen muodossa uuteen loistoon muistuttamaan meitä yhden oululaisen teollisuuden ylpeyden, Merijal Oy:n historiasta.
Karamelli-, suklaa- ja teknokemiallisen tehtaan perusti Länsi-Tuiraan vuonna 1915 apteekkari Y.W. Jalander. Nimi Merijal otettiin käyttöön seuraavana vuonna. Oli ensimmäisen maailmansodan aika ja aluksi valmistettiin lähinnä pula-ajan tuotteita, mutta pian erilaiset makeiset tulivat tehtaan valikoimiin.
Katselin vesi kielellä esimerkiksi vuoden 1925 hintaluetteloa ja sen monipuolista tuotevalikoimaa. Siinä oli karkkia koululaiskaramelleista ekstrapriima sekalaisiin ja hyytelöihin, mausteisiin ja jopa suksivoiteisiin saakka. Itse Tervaleijona tuli myyntiin vuonna 1934 apteekkari Jalanderin kehiteltyä Leipzigin yliopistossa tekemiensä tutkimusten jälkeen hyvin tuntemamme merkkituotteen, tervapastillin. Nimensä se sai Jalanderin Leijona-nimisistä apteekeista. Tervaleijona oli myös maailman ensimmäinen terveellinen eli nykynimeltään funktionaalinen karamelli. Apteekkari Jalander sai yskänpastillilleen idean siitä kun hänen tehtaansa lähellä olleen sairaalan keuhkotautipotilaat kävivät hengittämässä naapurissa olevan tervahaudan reunalla tervanpoltossa syntyviä höyryjä.
Pastirol, Sulo ja Sisu olivat muita menekkituotteita. Varttuneemmalle väelle muistuu tuttuna tuotteena mieleen myös Mer-Mer-pastilli jota kannatti nauttia ennen kotiin menoa ettei henki haissut viinalle. Monet koululaispolvet muistavat herkulliset hetket tutustumiskäyntien tai luokkaretkien yhteydessä Merijalin tehtaalle maistiaisineen ja mukaan annettuine “eväineen”.
Merijal oli myös hyvä työpaikka usealle oululaispolvelle.
Merijal koki omistajanvaihdoksia ensin v. 1960, jolloin Rolf Klärich ja Eero Hahtonen ostivat tehtaan ja v. 1972, kun tehdas fuusioitiin Rettigiin.
Kansainvälistyminen ja keskittyminen aiheuttivat, että Rettig myi Merijalin Leafille ja tehdas suljettiin vuonna 1996. Yksi luku Oulun historiaa, makeaa sellaista, päättyi.
Onneksi oululainen maamerkki ja historiallinen symboli pelastettiin tilasta, johon merelliset tuulet ja sateet olivat sen saattaneet. Merijalin rakennukset ovat mennyttä ja tilalle rakennetaan uutta, mutta Tervaleijona elää edelleen, nyt turkulaisena tuotteena mutta nykyoululaisille muistoissa ja tuleville ainakin tänään työhönsä vihittävänä valomerkkinä. Kiitos Lions Club Oulu-Terwan, Forum24-lehden ja muiden hankkeen tukijoiden saamme tänä vapun päivänä armon vuonna 2009 tehdä historiaa palauttamalla Tervaleijonan paikalleen entistä ehompana. Tällaisia kulttuuritekoja Oulussa tarvitaan.
Kansainvälisten hyväntekeväisyysjärjestöjen veljeydestä kertokoon se että Merijalin toimitusjohtajana ennen omistajuutta jo pitkään ollut Rolf Klärich toimi Rotary-järjestön maailman presidenttinä 1980-1981 tunnuslauseenaan ”Find time to serve”.
Mutta tänään kiitämme leijonia. Lions Club Terwa Oulu voisi tehdä tästä Leijonan kunnioituksesta oman Vappuperinteensä.
Mikäpä paremmin kuvaa tätä hetkeä kuin Simo Puupposen alias Aapelin jo 60 vuotta sitten kirjoittaman Siunatun hulluuden alkupuolelta lainatut, yläkansakoulun opettaja Horsman viisaat sanat: ”Jyvänenkin tietoa omasta rakkaasta kotiseudustamme on enemmän kuin kultamurikka turhuuden markkinoilla hankittua tyhjänpäiväistä viisautta”.
Pyydän nyt kytkemään mainosvalot iloksemme!
Hauskaa Vappua
Teksti on tiivistelmä vapunpäivänä 1.5.2009 oululaisen ylpeyden Terva-Leijona pastillin valomainoksen kunnostuksen ja uudelleen noston kunniaksi pidetystä puheesta.
Ookkona Oulusta, syökkönä leijonia?